Etusivu

Luet nyt Talikko-seuran vanhoja nettisivuja, joita päivitettäessä seuran nimi oli vielä Köpenick-yhdistys. Julkaistuihin artikkeleihin pääset rullaamalla tätä sivua alaspäin. Artikkelit ovat aikajärjestyksessä, uusin ensin.

Huomaa siis, että yhdistyksen nimi on muuttunut ja uusi nimi on elokuun alkupuolelta lähtien Talikko-seura, joka sopii paljon paremmin toiminta-ajatukseen.

Talikko-seura on suomalainen yleishyödyllinen yhteisö ja verkosto, joka edistää tinkimättömästi modernia tiedettä ja sen soveltamista eli myös yhteiskunnan järkiperäistämistä, huuhaan paljastamista ja huuhaan aiheuttamien vahinkojen oikaisemista. Keinomme on järkiperäinen, perusteltu, julkinen keskustelu.

Talikko-seura on perustettu vuonna 2019. Vanhan nimensä (Köpenick-yhdistys) sai eräästä modernin ajan tunnetuimmasta huijauksesta, preussilaisesta Köpenickin kapteenin tapauksesta, josta on tehty jopa elokuvia.

Nämä vanhat, vanhalla nimellä olevat nettisivut jäävät toistaiseksi näkyville, koska kirjoituksia on kertynyt jo jonkin verran.

Uusien nettisivujen osoite on https://talikkoseura.home.blog

Seuran puheenjohtaja on Timo Lampinen, puhelinnumero 0400 433 724.

Sähköpostiosoitteemme on talikkoseura@gmail.com

Mainokset

Tiede suojaa myös lainkäytön puolueellisuudelta

Päivitetty 22.8.2019

***

Puheenjohtajamme on lähettänyt tämän kirjoituksen 12.8.2019 eduskunnan oikeusasiamiehelle tällaisen saatekirjeen kanssa, joka on julkaistu samanaikaisesti myös Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Odotamme kiinnostuneina, että katsooko oikeusasiamies perus- ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltioperiaatteiden suojan koskevan myös matalapalkkaisissa tehtävissä toimivia naisia. Oikeuskanslerinvirasto ei 24.6.2019 ilmoituksen valossa niin nähnyt eikä perustellut ilmoitustaan järkiperäisesti.

***

Osoitamme tässä kirjoituksessa, että jokainen seitsemästä erään oikeustapauksen käsittelyyn osallistuneesta tuomarista toimi epätieteellisesti sekä samalla myös vilpillisesti ja asetti tahallaan työntekijän lain edessä eriarvoiseen asemaan. 

Kyseessä oli melko tavallinen työsuhderiita työnantajan lastentarhanopettajalle antaman varoituksen ja sitä seuranneen työsuhteen purun laillisuudesta. 

Tällaisissa tapauksissa tuomarien käytännössä ainoa tehtävä on tietää ja tarkistaa, että työnantajan on näytettävä toteen sekä varoituksen että purun peruste. 

Tuomareiden tekojen tahallisuus

Osa oikeustapauksista on sellaisia, joissa näyttö on oikeasti epäselvä. Selkeää näyttöä ei esimerkiksi kerta kaikkiaan ole saatavilla, joten tuomareilla on sellaisissa tapauksissa lupa tehdä päätös varsin vapaasti, käytännössä jopa intuition tai arpomisen perusteella. 

Tässä tapauksessa työnantaja oli käräjätuomarin suostumuksella muuttanut lähtökohtaisesti äärimmäisen yksinkertaisen näyttöasetelman sekavaksi. Tämä ilmenee tapauksesta selkeästi. Työnantajan väite varoituksen perusteesta olisi ollut erittäin vaivatonta todistaa haastamalla todistajiksi väitetyn moitittavan teon kohteena olleita lasten vanhempia.

Ainoa järkevä peruste tällaiselle sumeuttamiselle voi olla, että työnantajapuoli halusi tällä keinolla edistää vilppiänsä. Tuomarien on ollut pakko tietää, että varoitukselle ja purulle ei hyvin todennäköisesti ole hyväksyttäviä perusteita.

Edellä olevasta seuraa, että jos yksityiskohtainen tarkastelu, kuten tässä tapauksessa, osoittaa, että tuomion perustelut ovat vilpillisiä ja/ tai työnantaja ei ole esittänyt järkiperäisesti arvioiden hyväksyttävää näyttöä, niin tuomarit ovat olleet tahallaan puolueellisia. 

Esimerkiksi tästä syystä puolueellista ratkaisua ei voi hyväksyä juristien kielellä sanoen “tuottamukselliseksi”, mikä tarkoittaa yleiskielellä vahingossa tai erehdyksessä tehtyä. Kyse on tahallisesta teosta.

Yksityiskohtainen tarkastelu todistaa tuomareiden puolueellisuuden

Yksityiskohtainen tarkastelu osoittaa, että järkiperäisiä, laillisia perusteluita ei ollut varoitukselle eikä työsuhteen purkamiselle. Perustelut ovat epätosia, siis epärehellisiä.

Esimerkiksi löytyy näyttöä vain yhdestä tai enintään kahdesta lain vastaisesta ohjeesta, jota lastentarhanopettaja on voinut rikkoa ennen varoitusta. 

Näistä kahdesta ohjeesta sitä, jota lastentarhanopettajan voi sanoa varmasti “rikkoneen”, työnantaja kiisti antaneensa ja jonka käsityksen käräjätuomari myös vahvisti toisaalla päätöksessään. 

Toissijaisesti ja hyvin niukasti kyseeseen voisi tulla työnantajan väittämä ja myös tunnustama hupsu toivomus, joka oli selvästi myös vailla lain tukea.

Käräjätuomari on kirjannut perusteeksi varoitukselle jopa työnantajan oman tarinoinnin sellaisesta lastentarhanopettajan toiminnasta ennen varoitusta, josta oli peräti kahden valaehtoisen todistajan päinvastaiset todistukset.

Purun perusteeksi tuomari on kirjannut ohjeiden noudattamatta jättämisen ”jatkamisen”. Työnantaja ei kuitenkaan ole esittänyt näyttöä edes laittomista ohjeista, jotka olisivat olleet voimassa vielä varoituksen jälkeenkin.

Tuomarien vilppi tukeutuu työnantajan jo ennen istuntoa käräjätuomarin suostumuksella tapahtuneeseen todisteluasetelman ja todistustaakkavastuun hämärtämiseen.

Käräjätuomari kirjasi täyteperusteluiksi myös yli kymmenen työnantajan omaan tarinointiin perustuvaa väitettä. Ne ovat nyt lisänäyttöä työnantajan ja tuomarien epärehellisyydestä, koska tuollaisille väitteille ei olisi rehellisen todistelujärjestelyn mukaan toimittaessa olisi ollut pienintäkään aihetta.

Tuomarien teko rikkoi vakavasti lastentarhanopettajan perus- ja ihmisoikeuksia sekä asetti hänet räikeästi eriarvoiseen asemaan lain edessä.

Johtopäätöksiä

Tapauksessa on erityisen huolestuttavaa, että jopa sata prosenttia yleisten tuomioistuinten tuomareista näyttää joissakin tilanteissa olevan alttiita toimimaan tahallaan puolueellisesti. 

Toivomme, että tapaus ja siten myös tämä kirjoitus julkistuu laajasti ja asiasta keskustellaan runsaasti ja asiallisesti, jotta myös tuomarit ja yleisten tuomioistuinten tuomareita edustavat järjestöt voivat itse arvioida ja kehittää omaa toimintaansa tieteellisesti, ammatillisesti ja eettisesti paremmaksi. 

Olemme lainkäytön ja lainvalvonnan laadun parantamisen tukemiseksi tehneet myös rekonstruktion/hypoteesin/analyysin tämän valitettavan ja samalla myös oudon ja toivottavasti harvinaisen tapauksen syistä ja siten myös tuomarien todennäköisistä motiiveista. 

Rekonstruktiomme on tässä olevan linkin takana. Outoa ilmiötä paremmin ja yksinkertaisemmin kuvaavia vaihtoehtoisia rekonstruktiota voi lähettää yhdistyksellemme sähköpostitse. Julkistamme niistä ainakin sellaiset, mitkä edistävät tapauksen ymmärtämistä tai korjaustoimia.

Suosittelemme esimerkiksi lainkäytön ja lainvalvonnan kehittämisestä vastaavia viranomaisia tutkituttamaan kyseisen käräjätuomarin tuomiot esim. noin kymmenen vuoden ajalta ja samoin ne tuomiot, joissa tässä tapauksessa työnantajaa avustanut asianajaja on toiminut avustajana. Niiden tutkiminen voi tuoda hyödyllistä lisätietoa tämän tapauksen syistä.

Oikeusvaltiomme tilasta ja sen eri toimijoiden, viranomaisten sekä yksilöiden tieteellisestä ja eettisestä tasosta sekä integriteetistä tulee kertomaan, miten tämän artikkelin julkistamiseen suhtaudutaan.

Esimerkiksi median edustajien, mutta myös oikeusvaltion tilasta kiinnostuneiden kansalaisten on hyvä seurata keskeisten toimijoiden reaktioita sekä myös reaktioiden ja vastausten mahdollista puutetta hyvin tarkasti, myös prosessin myöhemmissä vaiheissa eli vielä useamman vuoden ajan.

Tapaukseen liittyvän korruption vakavuus

Jos järkiperäisiä perusteita tuomiolle (ja päättelyämme tuomarien vilpistä ja puolueellisuudesta ei osoiteta virheellisiksi) ei ole, niin kyse on luonnollisesti myös korruption tunnusmerkit täyttävästä teosta.

Teon vakavuuden arvioinnissa vertailukohdaksi voidaan ottaa esimerkiksi syyttäjän ja tuomareidenkin korruptoituneisuuteen viittaava Jeffrey Epsteinin poikkeuksellisen lievä tuomio seksuaalirikoksista vuonna 2008 USA:ssa, jota pidetään Suomen tavoin perustaltaan oikeusvaltiona.

Tämä kotimainen tapaus on mielestämme vakavampi, sillä Epsteinin tapauksessa “ajurina” on toiminut ensisijaisesti raha ja rikollisen poikkeuksellinen vaikutusvalta.

Tässä seitsemän ilmeisen epärehellisen tuomarin tapauksessa “ajurina” näyttää toimineen vain tuomarien oma halu toimia puolueellisesti.

Työnantajan ja hänen asianajaja-avustajansa epärehellisyys on toiminut vain tuomarien tahallisen puolueellisuuden ilmentäneen prosessin käynnistäjänä.

**

Vielä osuvamman vertailukohdan tuomarien ja lainvalvojien korruption vakavuuden arviointiin antanee seuraava 18.8.2019 Helsingin Sanomissa julkaistuttu juttu: Tummaihoisen miehen kuristanut poliisi irti­sanottiin Yhdysvalloissa viisi vuotta tapauksen jälkeen.

Tapaus osoittaa että USA on jossain suhteissa sittenkin Suomea parempi kansalaisten oikeusturvan kannalta. New Yorkin kaupunki tunnusti poliisin rikoksen hyvin pian teon tapahduttua. Poliisikin viiden vuoden viiveellä.

Suomessa tämä seitsemän tuomarin ja kolmen lainvalvojan rikos olisi hautautunut ilman mitään seurauksia täydellisesti ilman seuramme asiaan puuttumista! (Tämä esimerkkitapaus antoi meille aineksia tehdä rekonstruktio myös lainvalvojien teosta. Löydät sen täältä.)

Kehotamme kumoamisyrityksiin

Koska yhdistyksemme on puolueeton, tiedettä edistävä ja siihen tukeutuva toimija, pidämme toivottavana, että päättelymme tuomarien vilpistä ja tahallisesta puolueellisuudesta yritetään osoittaa virheelliseksi, vaikka pidämmekin vastatodistelun onnistumista epätodennäköisenä.

Kumoaminen onnistunee helpoimmin siten, että joku esittää tässä olevan linkin takana olevasta käräjäoikeuden tuomiosta ne sitaatit (ja selvyyden vuoksi mielellään myös sitaatin alun sivu- ja rivinumerot), joilla käräjätuomari on dokumentoinut näytön työnantajan esittämästä järkiperäisesti hyväksyttävästä näytöstä, jonka mukaan lastentarhanopettaja on toiminut moitittavasti ennen varoitusta sekä ennen purkua tai vaihtoehtoisesti jostain muusta niin vakavasta moitittavasta käytöksestä että se on oikeuttanut purkuun ilman varoitusta.

Jos todistelija viittaa johonkin ohjeeseen, niin hänen on luonnollisesti dokumentoitava työnantajan antama näyttö siitä, että ohje on ollut laillinen ja myös ollut voimassa väitetyn teon hetkellä. Syy tähän vaatimukseen on perin luonnollinen. Perusteluita esittäneiden tuomarien keinona on ollut hämärtää tuomion puolueellisuutta juuri epärehellisillä ohjeväitteillä. Muukin järkiperäisesti hyväksyttävä tapa todistaa tuomarien toimineen puolueettomasti ja rehellisesti kelpaa, mutta edellytyksenä on silloinkin todistelun julkinen, kirjallinen muoto.

Pyydämme lähettämään mahdolliset kumoamisyritykset osoitteella: talikkoseura AT gmail.com

**

Tässä on myös jo tekstissä mainittu linkki, jonka takana on esim. tiedosto, johon viitaten on mahdollista yrittää kumota johtopäätöksemme sekä rekonstruktiomme tuomarien tekojen syistä.

Annamme mielellämme lisätietoja ja vastaanotamme asiallisia kommentteja asiasta. Yhteydenottopyynnöt, kysymykset ja kommentit voi lähettää sähköpostiimme.

Tässä on linkki tämän kirjoituksen kopiointia ja jakamista varten jos muut jakotavat eivät toimi kunnolla: https://wp.me/paWf80-6e

Tässä on linkki aiheeseen liittyvien muiden kirjoitusten luetteloon.

Mitkä tekijät altistavat juristeja järjenvastaiseen toimintaan?

Tässä on Köpenick-yhdistyksen ajatuksia edellisessä artikkelissa esitetyistä keskustelunaiheista.

Toivottavasti aihe kiinnostaa muitakin, esimerkiksi tieteestä, oikeusvaltiosta ym kiinnostuneita.

Voit kommentoida ja käydä keskustelua täällä nettisivuillamme mutta toki missä muualla tahansa.

Ehdotuksemme tunnuksiksi ovat #KopenickY  #15alamittaistajuristia #tiedejajuristi

**

Onko kaikkien asiaa käsitelleiden tuomarien puolueellisuuden tahallisuus käytännössä täysin varmaa?

– Kyllä. Tähän kysymykseen ei kannata kenenkään käyttää aikaa paria minuuttia enempää. Katso vastaus kolmantena olevaan kysymykseen.

Tämän linkin takana on myös mielestämme hyvä analogia, haluaako joku esittää osuvamman?

Onko tarjolla tosiaan vain yksi (välitön) motiivi tuomarien puolueellisuudelle?

– Kyllä, ainoa “järkevä”  motiivi, joka tulee mieleen, on kosto tuomarien ammattikunnian luullusta loukkaamisesta, joka on johtanut kostoon täysin viattomalle sivulliselle eli osapuolena olleelle lastentarhanopettajalle.

Ryhmäpaine ehkä myös osin vaikutti. On kiinnostavaa, jos joku keksii jonkin muun välittömän motiiviin.

Taustalla tai perustana motiiville on luonnollisesti ensinnäkin emeritus J. Virolaisen aika hyvin kuvaama mätä toimintakulttuuri, joka saattaa koskea erityisesti vain yleisen tuomioistuinlaitoksen Helsingissä olevia isoja yksiköitä. Tämä on toki vain optimistinen hypoteesi, toivomme olevamme oikeassa.

Toiseksi taustalla on juristien epätieteellinen koulutus, joka ei kiinnitä juristeja modernin tieteen mukaiseen ajatteluun eikä sen myötä tieteen ja tutkimuksen etiikkaan.  

Näistä ilmeisen selvän välittömän motiivin taustalla olevista tekijöistä kannattaa mielestämme käydä enemmän keskustelua ja niihin pitäisi saada mukaan myös juristeja valmistavat yliopistot sekä niiden juristitiedekunnat sekä myös luonnontieteiden, tieteen metodien ja tieteen etiikan sekä sen rikkomisenkin tuntijoita. Siis olennaisesti paljon muitakin kuin juristitutkijoita.

Miksi kaikki kuusi asiaa käräjätuomarin jälkeen käsitellyttä tuomaria uskaltautui juuri tässä tapauksessa antamaan puolueellisia tuomioita/ratkaisuja?

-Tähänkään kysymykseen ei kannalta käyttää paljon aikaa, sillä vastaus on ilmeinen. He olivat vain huolimattomia ilmeisen halukkaasti tekemänsä vilpin toteuttamisessa.

Käräjätuomarin antama tuomio oli aivan poikkeuksellinen, niin monikerroksellisesti vilpillinen ja harhaanjohtava, että muut tuomarit eivät ymmärtäneet, että tapauksesta ei tarkemmin, normiammattitaitoisella huolellisuudella luettaessa, ole oletuksen mukaisia näytön palasia, joihin viittaamalla voi pelastua syytöksistä toteamalla, että kyse on vain ”näytön arvioinnista”.

Tapauksessa on alusta alkaen hyvin selvää vilppiä, jota ei kukaa, eikä edes ovelin asianajaja pysty muuttamaan näytön arviointikysymyksiksi, eikä näyttöä edes ole lainkaan. Joka muuta väittää, osoittakoon ja perustelkoon.

Käräjätuomarin monitahoista vilpillisyyttä arvioitaessa on hyvä muistaa myös, että hänellä olisi ollut oikeus oikeudenkäymiskaaren mukaan murahtaa jo esitutkintavaiheessa työnantajan epärehelliselle asianajajalle esim. näin: ”Todistelusuunnitelmanne tarkoittaa ilmeisen ammattitaidotonta, sopimatonta riskiä päämiehellenne. Jos ette haasta vähintään kahta lasten vanhempaa todistajiksi, niin määrään teille vuoden esiintymiskieltoa tässä tuomioistuimessa.”

Vakava opetus puolueellisten tuomioiden ja ratkaisujen tekoa suunnitteleille tuomareille ja lainvalvojille on, että ennen vilppiin ryhtymistä pitää nykymaailmassa tutkia etukäteen erittäin huolellisesti, aivan virkavelvollisuuksien mukaisesti aineisto, ja varmistua, että varma pelastautumispolku vilppisyytöksiä vastaan todella on olemassa.

Ei pidä luottaa myöskään enää vanhaan kansanviisauteen että “korppi ei korpin silmää noki”, sillä sekään ei varmuudella toimi koska viime kädessä faktat sittenkin ratkaisevat.

Toki myönnettävä että tässä tapauksessa tovereiden suojelus vielä lähes toimi, peräti kaksi kertaa peräkkäin ja sitten vielä “hyödyllisten idioottien” (=joissain tuomaripiireissä oikeuskansleriviraston väestä käytetty nimitys) lakia rikkova suojelus sen päälle!

Toteamme lisäksi, että tapauksessa oli hyvin selviä menettelyllisiä virheitä yksityiskohtia sekä kokonaisuutta katsoen (asetettiin muita huonompaan asemaan oikeuksilta, vaativampaan ja lainvastaiseen velvollisuuksiltaan eli olisi pitänyt valehdella, todistelujärjestely oli julkean epärehellinen joka varmistuu kun katsoo tarkemmin tuomarien perusteluita eli viitattiin lainvastaisiin ohjeisiin ym), lainmukaisen harkintavallan väärinkäyttöä (ei lainkaan näyttöä, paljon valheellisia tai oikeasti täysin olemattomia perusteita ym vilppiä) ja selvästi perus- ja ihmisoikeuksien loukkaamista (lastentarhanopettaja asetettiin paljon huonompaan asemaan kuin muut kansalaiset, hän ei saanut työnantajalla näyttövelvollisuus -suojaa, käytettiin valheellisia perusteluita eikä hän vielä tänäkään päivänä tiedä missä, miten ja ketä kohtaan hän toimi moitittavasti.)

Oikeuskanslerinviraston virkamiesten teko täyttää vähintään törkeän tuottamuksellisen virkarikoksen tunnusmerkistön (meidän mielestämme se on tietenkin tahallinen ja törkeä, koska viran perusasiat on ehdottamasti osattava ja hoidettava). Teko vanhenee lievemmässä tapauksessakin vasta 14.9.2020.

Odotamme kiinostuneinta viranomaisten kannanottoja, niiden perusteluita sekä toimia näiden virkamiesten tekojen suhteen. Pitääkö virkamiehen tuntea velvollisuutensa ja toimia niiden mukaisesti?

Vielä paljon kiinnostavampi kysymys on, miten käy varsinaisesta tapauksesta tekemämme kantelun kanssa.

Jos oikeuskanslerin ratkaisussa näkyy selkeästi ajatus:

”Asiaa käsitelleet tuomarit ja virkamiehet ovat tehneet ratkaisunsa puolueellisesti työnantajan hyväksi”, niin hyvä.

Jos tuo ajatus puuttuu ratkaisusta, niin meillä on järkevän päättelyn valossa järjenvastaisesti toimiva, epärehellinen ja puolueellisesti puolueellisia viranomaisia suojeleva oikeuskansleri.

Yhteiskunnallemme se olisi varsin ikävä tilannne. Tässä on hyväksi lisäksi linkki mielestämme rehellisimpään versioon. (Periaatteessa on vaihtoehto, että oka perustelee yksityiskohtaisesti missä näyttö jne, mutta todennäköisyys on käytännön kannalta nolla että sellaista perustelua on olemassa.)

On syytä vielä kerrata:

Hyvin monessa muussa tapauksessa on täysin oikein leimata sekava tapaus näytön arviointitapaukseksi ja käsitellä sen mukaisesti.

Niissä on luonnollinen syy näytön epäselvyydelle, vahvaa näyttöä ei kerta kaikkiaan ole tai näytön tapainen on kerta kaikkiaan hähmäistä.

Näissä tapauksissa tuomarilla on laillinen oikeus antaa tuomion hyvin pitkälle oman, lähes vapaan harkintansa tai jopa emootioidensa mukaisesti.

Tämä tapaus on syvällisesti aivan eri laatua.

Tässä näytön näennäinen hähmäisyys on keinotekoista, epärehellisen työnantajan ja hänen epärehellisen asianajaja-avustajansa hyvin tietoisesti suunnittelemaa ja rakentamaa sekä puolueellisen käräjätuomarin vilpillisesti tuomion perusteluiksi muovailemaa.

Tässä hähmäisyys voidaan hälventää 100 prosenttisesti tekemällä hyvin helppo analyysi.

On lisäksi ollut jokaisen tuomarin ja lainvalvojan tiedossa, että työnantaja olisi voinut äärimmäisen vaivattomasti todistaa väitteensä lastentarhanopettajan moitittavista teoista, jos olisi haastanut väitettyjä moitittavia tekoja kokeneet vanhemmat todistajiksi.

Tuomarin käytännössä täysin vapaan harkinnan laajentaminen tapauksemme kaltaisiin juttuihin on virheellistä, tarkemmin sanoen rikollista.

Edellä mainitusta seuraa, että tämä oikeustapaus on AARRE tuomioistuinlaitoksen laadun kehittämiselle sekä kaikille ammattitaitonsa kehittämisestä huolta kantaville tuomareille.

Samalla tilaisuus oppia laadukkaan luonnontieteelliseen tutkimuksen ja raportoinnin yksinkertaisia ydinasioita.

Osaan hyvin hähmäiseltä näyttävista tapauksista voidaan siis saada erittäin hyvä analyysi, jos vain osataan se tehdä, kuten laki, virkavelvollisuus ja terve järki käskevät.

Tämä vertailu osoittaa myös, miten tärkeää on hallita aivan tavanomainen luonnontieteellisen tutkimuksen malli ( pyrkimys kokonaiskuvan, havaintojen ja raportin ristiriidattomuuteen) ja analyysitekniikka lakia sovellettaessa.

Oikeusvaltion onni on myös, että on olemassa esim. Köpenick-yhdistys, joka tuo tämän oikeustapauksen erikoisluonteen selkeästi esille, vaikka vähän pisteliäämminkin.

Odotamme valtiollisia  huomionosoituksia noin kymmenen vuoden sisällä sekä jossain vaiheessa edes niukkoja kiitoksia myös tuomioistuinlaitokselta ja lainvalvontaviranomaisilta sekä lakimies-, asianajaja-  sekä tuomariliitoilta, vaikka emme tosiaankaan ole ahkeroineet kiitoksen vuoksi vaan rakkaudesta tieteeseen ja totuuteen.

Uskomme että valvovia silmiä ja normaalia tieteellistä arviointikykyä on jatkossa lisääntyvin määrin.

Mitkä yleisemmät, periaatteessa kaikkia suomalaisia juristeja koskevat tekijät altistavat tuomareiden ja juristien enemmistöä järjenvastaiseen, epätieteelliseen toimintaan ja puolueellisuuteen?

Kysymys on erityisen tärkeä, koska jokainen asiaa käsitellyt (yhteensä seitsemän!) tuomaria rikkoi ilmeisen tahallisesti virkavelvollisuuksiaan ja antoi puolueellisen/väärän tuomion/ratkaisun.

Epäilyä  hyvin isosta ongelmasta oikeusvaltio-näkökulmasta katsoen lisää, että myös molemmat asiaa käsitelleet lainvalvojavirkamiehet päätyivät, järkeä vailla olevilta vaikuttaen, puolueelliseen ja lainvastaiseen ratkaisuun.

Juuri heidän ydintehtävänsä on katsoa tuomareiden tekoja hyvin, hyvin tarkasti ja ajatuksella, eikä vain peitellä niiden puolueellisuutta.

Kaiken huipuksi kuusi OAJ:n juristia kieltäytyi edes katsomasta käräjäoikeuden tuomiota ja osoittamasta, millä sivulla/rivillä siinä on lain vaatima näyttö moitittavista teoista.

Edellä on siis esitetty vankka näyttö, että juristien ammattitaidossa ja etiikassa on yleisestikin todella isoa vikaa tai ainakin vika-alttiutta, joka konkretisoituu joissakin tilanteissa hyvin ikävin seurauksin.

-Vakaa ehdotuksemme on, että syy on koulutuksen laadussa.

Lakimiesten koulutus ei ole riittävän tieteellistä, vaan enemmänkin esimodernia, ptolemaiolaista, uskomusten ja tarinoiden omaksumisesta lähtevää.

Tämä heijastuu sitten myös etiikkaan. Kun tieteellisen lähestymistavan sisäistäminen on lähellä nollatasoa, niin ei voi olla oikein eettinenkään integriteetti kunnossa, etiikka jää vain puheeksi.

Tästä sekä siitä, miten asiaa korjattaisiin, kannattaisi puhua paljon ja perusteellisesti sekä tehdä jotain olennaista. Ei ole järkeä ,että oikeudellinen puoli elää viisisataa vuotta jäljessä muuta modernia, tieteeseen syvästi perustuvaa yhteiskuntaa.

Hysteerinen, salaileva suhtautumien tuomarien asiallisesti perusteltuihin virkarikosepäilyihin vaarantaa vakavasti tuomarien oikeusturvaa?

-Juuri näin on. Asiallisesti perusteltuihin tuomarien virkarikosepäilyihin pitää suhtautua kuin  mihin tahansa arkiseen asiaan, joka pitää vaan selvittää.

Suurin osa tapauksista tulee vain kirkastamaan tuomarien kunniaa, mutta tämä nykyinen tapa arastella näistä epäilyistä puhumista vahingoittaa oikeusjärjestelmää ja tuomarien oikeusturvaa vakavasti.

Verratkaa modernin tieteen lähtökohtiin. Avoimuus ja läpinäkyvyys on yksi perustavimmista periaatteeista.

Tuomariliittojen pitäisi vaatia avointa puhetta tuomarien asiallisesti perustelluista vilpillisyysepäilyistä!

Miten käytännössä varmistetaan, että tuomarien antamien puolueellisten tuomioiden riski vähenee?

-Koulutus kuntoon?

Muuta tietä ei liene jos ajatellaan kestäviä ratkaisuja. Siis juristien koulutus paljon nykyistä tiedepohjaisemmaksi, vaikka se sitten edellyttäisi että ensin pitää suorittaa alempi tutkinto luonnontieteistä tai vaihtoehtoisesti ennemminkin ylempi tutkinto luonnontieteistä ja sen päälle lakikursseja vuoden tai parin verran.

Ehkä tärkeänäkin pika- ja lisäapuna voisi toki olla pienentää ja tai siirtää muualle isoja yleisen tuomioistuinlaitoksen Helsingin yksikköjä. Mätä toimintakulttuuri näyttää muhivan erityisesti niissä.

Harkita voisi myös Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan lakkauttamista. Se saattaa jo kokonsa puolesta olla riski opiskelijoidensa tieteelliselle ja eettiselle integriteetille. Uudet, pienemmät voisi perustaa esim. Ouluun ja Tampereelle.

Odotamme kiinnostuneita että joku selvittää, miten iso osa 15:stä alamittaisesta juristista on Helsingin yliopiston kasvatteja.

Tulemme pyytämään julkisesti anteeksi Helsingin yliopiston kanslerilta, jos epäilymme Helsingin yliopiston kasvattien suhteettoman suuresta osuudesta osoittautuuu selvästi virheelliseksi. Kuka siis tutkisi ja raportoisi?

Sopivatko hyvän tieteellisen käytännön sekä niiden loukkausepäilyjä koskevat ohjeet (analogisesti soveltaen) parhaiten tuomarien toiminnan arvioinnin ja kehittämisen avuksi?

-Hyvin tärkeä keskustelualoite, jota pitäisi miettiä vakavasti.

Lainkäyttö on tarkemmin katsoen selvästi tutkimusta, tutkijantyötä. Aivan samat vaateet perustelujen, luotettavien havaintojen sekä kokonaiskuvan yhteensopivuuden osalta.

Hieman rajoittuneempaa koska pitää ottaa huomioon myös laki. Eikä koskaan kuljeta inhmillisen tietämisen ulkorajoilla, kuten esim. tähtitieteessä tai hiukkasfysiikassa.

Nyt tämä lainkäytön ja tieteen välinen perustelematon ero johtanut esim. siihen että jokainen noista seitsemästä tuomarista sekä kahdesta lainvalvojasta jää armotta kiinni röyhkeästä tiedevilpistä, jos heidän papereitaan katsotaan tiedettä ja tiedevilppejä koskevien kriteerien valossa.

Nykyinen ero tieteellisen tutkimuksen ja lainkäytön välillä on käsittämätön. Se ei sovi oikeusvaltioon. Se pitää poistaa.

**

Tämä kirjoitus on tämän toisen kirjoituksen kommentointia. Ja tässä on tämän sivun suora linkki, mahdollista jakamista varten. Olemme näet tietoteknisesti niin tumpeloita, että emme osaa panna tänne jakopainikkeita https://kopenickyhdistys.wordpress.com/2019/05/23/mitka-tekijat-altistavat-juristien-enemmistoa-jarjenvastaiseen-toimintaan/


Huolellinen analyysi osoittaa käräjätuomarin perustelut tahallisen vääriksi

Tämä Köpenick-yhdistyksen pj:n kirjoitus on julkaistu aikaisemmin pj:n Uuden Suomen puheenvuoro-blogissa. Sisältää niin vankat perustelut 15:n eettisesti ja tieteellisesti alamittaisen juristin tapaukseen liittyen jokaisen 7:n tuomarin tahallisesta puolueellisuudesta, että julkaisemme sen myös täällä yhdistyksen nettisivulla.

Kiitos tämän kirjoituksen syntymisestä kuuluu vanhemmalle oikeuskanslerinsihteeri N.N:lle (nimi muutettu koska emme ole kysyneet hänen lupaansa nimensä julkistamiseen), joka esitti inspiroivan kysymyksen minulle ja Köpenick-yhdistykselle.

Kirjoituksen inspiroinutta kirjeenvaihtoa voi silmäillä tästä 

Aiheeseen liittyvien aikaisempien kirjoitusten luettelo on tässä.

***

Ammattitaitoisessa ja puolueettomassa tuomarintyössä perusteluiden yhteensopivuus luotettavien havaintojen ja kokonaiskuvan kanssa  on välttämätöntä, aivan kuten luonnontieteellisessä tutkimustyössä. Sama pätee tuomioiden tarkastamiseen ylemmissä oikeusasteissa ja lainvalvonnassa, jos asia niihin etenee.

***

Käräjätuomarin kirjaamat ”näytöt” työnantajan antamalle varoitukselle

Otetaan siis hieman tarkemman tarkastelun kohteeksi käsillä olevan käräjäoikeuden päätöksen varoitukseen liittyvät perustelut, jotka liittyvät väitettyihin ohjeisiin sekä lastentarhanopettajan varsinaiseen toimintaan/käyttäytymiseen suhteessa lasten vanhempiin ja jotka kohdistuvat varoitusta edeltävän neljän päivän ajalle.

Tässä on linkki pdf-muotoiseen tekstitedostoon, jossa näkyvät myös jäljempänä mainitut sivu- ja rivinumerot asiasta enemmän kiinnostuneita sekä myös mahdollisia vastaperusteluita varten.

Käräjätuomarin perustelu ohjeiden vastaisesta toiminnasta oli vilpillinen

“Edellä selostetuin tavoin lastentarhanopettaja on vastoin työnantajansa, yhtiön toimitusjohtajan nimenomaista ohjetta tiedottanut lasten vanhemmille toisin kuin työntekijöitä oli ohjeistettu. Työnantaja oli antanut lastentarhanopettajalle varoituksen…” (s 14/r 38-39 ja s 15/r 1)

Edellä oleva lainaus viittaa ainakin seuraavaan käräjätuomarin kirjaukseen:

“Lastentarhanopettaja oli todennut selkeästi, ettei hän noudattanut esimiehensä antamia ohjeita tiedottamisesta ja että hän oli keskustellut asiasta parhaaksi katsomallaan tavalla lasten vanhempien kanssa. Kantajan näkemyksen mukaan esimiehen antama ohjeistus oli ammattietiikan ja hyvän viestintätavan vastainen.” (s 13/r 19-22)

Lastentarhanopettajan toteamuksella viitataan käräjätuomarin omaan kirjaukseen lastentarhanopettajan kuulemisesta:

“ Tj oli tiedottanut x:n yksikön lasten vanhemmille henkilökunnan vaihdoksesta… sekä lähettänyt x:n yksikön henkilöstölle tekstiviestin: Te ette kysy mitään. Jos joku vanhemmista tulee kyselemään, sanotte vain: Muutos on hyvä asia ja lisää työinspiraatiotamme. Kaikki muu kommentointi on kielletty ja vastoin antamiani sääntöjä. “ (s 3 /r 32-36)


Tiedottamiseen liittyvä vanhin ohje/määräys:

Osapuolilla ei ollut erimielisyyttä siitä että tj oli antanut määräyksen, jonka mukaan muut eivät saa puhua lasten vanhemmille isosta muutospäätöksestä ennen kuin hänen siitä tiedottaa. Tämä ohje oli luonnollisestikin voimassa vain siihen saakka kun asiasta oli tiedotettu eli 7.6.2012 saakka. Mitään näyttöä että se olisi ollut voimassa tuota pidempään ei ole esitetty tai että tuo määräys olisi sisältänyt jotain muita määräyksiä.

Kolme kriisiviestintäohjetta:

Lastentarhanopettaja kertoi saaneensa tj:n kuittauksen ehdottamalleen neuvolle/ohjeelle “että kun vanhemmat saavat tiedotteen, oliko OK, että sanomme: Tj on näin parhaaksi nähnyt ja hänelle saa antaa palautetta.” (s 3/ r 36-39)

Todistaja Jenni H:n todistus vahvisti ensimmäisen kriisiviestintäohjeen olemassaoloa: “mikäli vanhemmilla olisi kysyttävää tj tiedottaisi/kertoisi enemmän.” (s 13/r 2) Samoin todistaja Pilvi R. “lisäkysymykset tuli osoittaa tj:lle.” (s 13/r 6) sekä Todistaja Riitta K. “Mikäli vanhemmilla olisi kysyttävää, heidän tulisi kääntyä tj:n puoleen.”

Tästä ensimmäisestä kriisiviestintäohjeesta eivät työnantaja tai käräjätuomari esittäneet käsitystään, vaan sivuuttaneet sen mitään kommentoimatta.

Toinen kriisiviestintäohje oli jo edellä mainittu lastentarhanopettajan kertoma tekstiviestimääräys juuri tiedotteen julkaisuaikaan:  

“Te ette kysy mitään. Jos joku vanhemmista tulee kyselemään, sanotte vain: Muutos on hyvä asia ja lisää työinspiraatiotamme. Kaikki muu kommentointi on kielletty ja vastoin antamiani sääntöjä.“ (s 3 /r 32-36)

Tämä toinen kriisiviestintäohje saa tukea todistaja Riitta K:lta:  ” .ja että muutos on hyvästä..” (s 13/r 9-10). Toimitusjohtaja hyvin ilmeisesti katsoi että tällä toisella kriisiviestintäohjeella ei ole lain tukea, koska kiisti käräjäoikeudessa sellaista antaneensa (käräjätuomari ei ole kirjannut tätä kiistoa selkeästi paperiinsa) vaan kolmannen kriisiviestintäohjeen, jonka mukaan muutoksesta tulee kertoa vanhemmille “positiiviseen sävyyn” (s 13/r 4) ja tai “positivisessa valossa” (s 13/r 9), kuten kaksi tj:sta riippuvaista nuorta työntekijää asian ilmaisi.

Käräjätuomari tulkitsi valinnan numero kahden ja kolmen välillä siten että tj on antanut ohjeen numero kolme eikä numero  kahta (s 13 /r 15-16).

Suomen laki ei anna tukea työnantajan tunnustamalle ja käräjätuomarin valitsemalle numero kahdelle eikä numero kolmelle, koska nro kaksi velvoittaa valehtelemaan lakia rikkovaa päätöstä myönteiseksi, sen määräämä jankutus olisi ollut myös vanhempia loukkaavaa ja ammattitaidotonta.

Käytännössä tuollainen positiivisuuden kauppaaminen olisi ollut käytännössä myös jokseenkin mahdotonta, koska kriisitilanteissa asianmukainen toiminta on nimenomaan järkyttyneiden ihmisten kuuntelua, ei valheellisten väitteiden kaupittelua.

Ohjeen numero kolme lainvastaisuus lienee kaikille tämän lukeville ilmeistä.

Näyttöä siitä että kriisiviestintäohje nro yksi olisi peruutettu, ei ole.

Huomaa myös että nämä ohjeet olivat muutospäätöksen julkistamista seuraavia ensikontakteja varten, ne eivät siis olleet voimassa kuin enintään pari päivää. Mistään pitempiaikaisesta tai jopa pysyvästä voimassaolosta ei ole näyttöä.

Johtopäätöksiä:

  1. Julkistamiskielto ennen tj:n ilmoitusta vanhemmille ei ollut voimassa enää julkistamisen jälkeen eikä sen rikkomisesta sitä ennen ole näyttöä ja julkistamisen jälkeen sitä ei edes voinut rikkoa.
  2. Kriisiviestintäohje nro yksi saattoi olla voimassa jopa varoitukseen saakka ja lastentarhanopettaja toimi sen mukaisesti
  3. Kriiisiviestintäohje nro kaksi oli vailla lain tukea koko sen lyhyen ajan jonka se oli “voimassa”
  4. Kriisiviestintäohje nro kolme oli vailla lain tukea koko sen lyhyen ajan jonka se oli “voimassa”
  5. Lastentarhanopettaja oli selkeästi ilmoittanut kieltäytyneensä vain kriisiviestintäohjeen nro kaksi noudattamisesta, ei mistään muusta. Käräjätuomari on toiminut vilpillisesti kirjatessaan oman väitteensä lastentarhanopettajan kieltäytymisestä koskemaan harhaanjohtavan laveasti jotain epämääräistä ohjeistusta, josta ei ole näyttöä.
  6. Käräjätuomarin ja työnantajan oikeaksi tunnustama kriisiviestintäohje nro kolme ei kieltänyt esim. puhumasta vanhemmille. ottamasta heihin työasioihin liittyen yhteyttä eikä mitään muutakaan vaan se vain määräsi vain puhumaan päivähoitolakia rikkovasta päätöksestä positiivisesti vanhemmille tilanteessa, jossa sellaisen propagandan tarjoamisesta ei ole kuin vahinkoa työnantajalle. Käräjätuomari on siis toiminut harhaanjohtavasti ja vilpillisesti.
  7. Kriisiviestintäohje nro kaksi kielsi periaatteessa kaiken puhumisen aivan järjenvastaisesti. Tätä laitonta ohjetta lastentarhanopettaja luonnollisesti ja täysin laillisesti ja järkevästi toimien “rikkoi”, jos niin voi sanoa ohjeesta jolla ei ole lain tukea.

Käräjätuomari on toiminut asiassa kolminkertaisesti vilpillisesti, koska hän on kirjannut lastentarhanopettajan rikkoneen ohjetta, joka on vailla lain tukea ja jota työnantajakaan ei edes myöntänyt antaneensa ja kaiken lisäksi käräjätuomari on itse katsonut (sinänsä laillisesti valtuuksiensa puitteissa toimien eli näyttöä tulkiten) oikeaksi tulkinnaksi, että tuota numero kahta ei ole edes annettu! Siis jos tarkoitti tätä ohjetta, kuten ilmeisesti tarkoitti koska muuta ohjetta jota lastentarhanopettaja olisi voinut “rikkoa” ei ollut.

  1. Ei ole näyttöä mistään muustakaan sellaisesta laillisesta ohjeesta, jota lastentarhanopettaja olisi rikkonut muutospäätöksen julkistamisen ja varoituksen välisenä aikana. Käräjätuomari on siis kirjannut perusteluksi kirjaamansa väitteen ohjeiden rikkomisesta vilpillisesti.


Käräjätuomarin perustelu sopimattomasta toiminnasta vanhempien suhteen on vilpillinen

Käräjätuomari on kirjannut:

“Vastaajan edustaja toimitusjohtaja on kertonut antaneensa lastentarhanopettajalle kirjallisen varoituksen muun muassa siitä syystä, että lastentarhanopettaja oli toiminut työnantajan antamien ohjeiden vastaisesti muutoksista tiedottamisen osalta. Lastentarhanopettajan menettely oli ilmennyt esimerkiksi useiden vanhempien yhteydenotoista tj:aan tiedotteen julkaisemisen jälkeen ja heidän toistamista suorista lainauksista tj:n ja lastentarhanopettajan välisistä luottamuksellisista keskusteluista.” ( s 13/ r 23-28)

Johtopäätöksiä:

  1. Käräjätuomari on jättänyt kirjaamatta hyvin ison ja tärkeän tähän kirjaukseensa liittyvän seikan: käräjätuomari oli antanut jo esivalmisteluvaiheessa työnantajan yrittää todistella varoituksen ja purun perustetta vain ohjeiden rikkomisella ja todistelemalla sitä vain nuorten ja kokemattomien lastentarhanopettajien työtoverien avulla, ei siis haastamalla todistajiksi niitä vanhempia joiden suhteen hän väitti lastentarhanopettajan toimineen sopimattomasti. Jo tämä oli puolueellinen ja vilpillinen teko, koska järkevää perustetta ilmiselvästi oudolle menettelylle ei näy eikä ole esitetty.
  2. On erittäin selvää, että jos väite lastentarhanopettajan epäasiallisesta toiminnasta vanhempien suhteen pitäisi paikkansa, niin olisi ollut erittäin helppoa ja yksinkertaista todistaa väite oikeaksi haastamalla pari lasten vanhempaa todistajiksi.
  3. Edellä kirjatun kanssa on ristiriitaista ja useampikertaisesti vilpillistä että käräjätuomari kirjaa kuitenkin varoituksen perusteeksi väitteitä konkreettisesta toiminnasta vanhempien suuntaan vain työnantajan oman tarinoinnin perusteella.
  4. Käräjätuomari rikkoo ja kiertää hyvin vakavasti tällä teollaan oikeusjärjestelmän periaatetta, että työnantajan tulee näyttää varoituksen ja purun perusteet eikä työntekijällä ole velvoitetta todistaa itseään viattomaksi.
  5. Käräjätuomarin mainitun teon vakavuutta on omiaan lisäämään, että edes kahden vanhemman valaehtoinen todistus (s 14/r 24-25 sekä r 29-32) lastentarhanopettajan moitteettomasta toiminnasta samassa asiassa eli ensikohtaamisissa muutospäätöksen ilmoituksen jälkeen jäivät vaille arvoa puolueellista ja työnantajaa suosivaa kirjausta tehtäessä ( s 13/ r 23-28).
  6. Käräjätuomarin teon vakavuutta on omiaan lisäämään, että väitetty teko ei ole edes minkään todistetun, laillisen ohjeen vastainen vaikka niin annetaan tuomion perusteluissa harhaanjohtavasti ymmärtää. Kyseessä on aivan tavanomainen työsopimuslain tarkoittama sopimaton toiminta, jos olisi totta. Nuo mainitut teot eivät edellytä minkäänlaista erillisohjetta ollaakseen moitittavia. Väite ohjeen vastaisuudesta on vilpillinen keino rikkoa ja kiertää oikeusvaltion periaatteita sekä lain kieltoja ja käskyjä.
  7. Käräjätuomari on hyväksynyt vain työnantajan omaan väitteeseen perustuvan kirjauksen tuomion perusteluksi, vaikka siinä ei ole mainittu edes alkeellisia tarkennuksia eli esim. ao vanhempien nimiä tai muita tietoja, jotka yhdistäisivät sen varoitusta edeltävään aikaan ja varoituksen perusteeksi.
  8. Käräjätuomari on ilmeisen selvästi halunnut antaa puolueellisen tuomion lastentarhanopettajan vahingoksi ja työnantajan eduksi, mikään muu ei voi selittää hänen räikeitä ja lukuisia lakia rikkoneita virheitään. Tuomarin on tiedettävä kenellä on näyttövelvollisuus aivan samoin kun kansalaisen on tiedettävä että autoliikennne käyttää Suomessa oikeanpuoleista kaistaa ajoradalla. Käräjätuomarin motiivista ei voida kuitenkaan sanoa mitään varmaa.

***

Jatkamalla huolellisempaa tarkastelua varoituksen ja purun välisen ajan tekojen perusteluihin sekä sitten muihin aikajaksoihin havaitaan, että näyttö tuomarin vilpeistä selvästi vielä lisääntyy, samoin työnantajan ja hänen avustaja-asianajajansa erittäin suunnitelmallisesta epärehellisyydestä.

Tarkan havainnoinnin voi toteuttaa monella muullakin vaihtoehtoisella ja toisiaan täydentävällä tavalla. Esim. tarkastelemalla kokonaiskuvan kertomaa ja tai todistajittain, mitä todistus näyttää varoituksen perusteesta, purun perusteesta, muusta mahdollisesta lastentarhanopettajan moitittavasta toiminnasta, mitä tuomion tai perustelujen lauseet osoittavat/näyttävät käräjätuomarin ja tai työnantajan sekä avustajansa epärehellisyydestä ja sen suunnitelmallisuudesta jne jne.

On asianomaisten viranomaisten velvollisuus hoitaa asiaa nyt eteenpäin, myös asettaa käräjätuomari ja muut asiaa käsitelleet tuomarit syytteeseen tahallisesta virkarikoksesta, jonka vanhentumisaika näyttää olevan 10 vuotta. Ei pidä unohtaa epärehellistä asianajajaakaan.

***

Konkreettista tämän tapauksen hoitoa tärkeämpiä julkista, perusteltua keskustelua kaipaavia kirjoitus- ja keskusteluteemoja, myös tuomareiden ison enemmistön oikeusturvan kannalta asiaa katsoen, on odottamassa ainakin seuraavat:

-Onko kaikkien aihetta käsitelleiden tuomarien puolueellisuuden tahallisuus käytännössä täysin varmaa?

-Onko tarjolla tosiaan vain yksi (välitön) motiivi tuomarien puolueellisuudelle?

-Miksi kaikki kuusi asiaa käräjätuomarin jälkeen käsitellyttä tuomaria uskaltautui juuri tässä tapauksessa antamaan puolueellisia tuomioita/ratkaisuja?

-Mitkä yleisemmät, periaatteessa kaikkia suomalaisia juristeja koskevat tekijät altistavat tuomareiden ja juristien enemmistöä  järjenvastaiseen toimintaan ja puolueellisuuteen? Kysymys on erityisen tärkeä, koska jokainen asiaa käsitellyt (yhteensä seitsemän!) tuomari rikkoi selkeän tahallisesti virkavelvollisuuksiaan ja antoi puolueellisen/väärän tuomion/ratkaisun. Epäilyä  hyvin isosta ongelmasta oikeusvaltio-näkökulmasta katsoen lisää, että myös molemmat asiaa käsitelleet lainvalvojat päätyivät, täysin järkeä vailla olevilta vaikuttaen, puolueelliseen ja tosiasiassa perusteettomaan ja lainvastaiseen ratkaisuun. Kaiken huipuksi kuusi OAJ:n juristia kieltäytyi edes katsomasta käräjäoikeuden tuomiota ja osoittamasta, millä sivulla/rivillä siinä on lain vaatima näyttö moitittavista teoista. Edellä on siis esitetty vankka näyttö, että juristien ammattitaidossa ja etiikassa on yleisestikin todella isoa vikaa tai vikaherkkyyttä, joka konkretisoituu joissakin tilanteissa hyvin ikävin seurauksin.

-Hysteerinen, salaileva suhtautumien tuomarien asiallisesti perusteltuihin virkarikosepäilyihin vaarantaa vakavasti tuomarien oikeusturvaa? 

-Miten käytännössä varmistetaan, että tuomarien antamien puolueellisten tuomioiden riski vähenee?

-Sopivatko hyvän tieteellisen käytännön sekä niiden loukkausepäilyjä koskevat ohjeet (analogisesti soveltaen) parhaiten tuomarien toiminnan arvioinnin ja kehittämisen avuksi?

***

Kirjoituksen jakaminen on suositeltavaa, koska aiheesta ja erityisesti ongelman laajemmista syistä ja kehittämiskeinoista pitäisi saada laajaa, asiallista keskustelua aikaiseksi.  Oikeusvaltion laatu koskee kaikkia kansalaisia, ei vain juristeja ja virkailijoita.

***

Tämän sivun ajatusten jatkokehittelyä on täällä.

Rikollisesti toimineen asianajajan “palkitseminen”?

Edellisissä artikkeleissa on esitelty ja arvioitu “15:n tieteelliseettisesti alamittaisen juristin” toimintaa.

Esittelemättä on jäänyt tähän saakka vielä 16. juristin eli asianajaja Ilpo Moisalan toiminta asiassa.

Ennen Moisalan teon ja siitä olevan pitävän näytön/tunnustuksen esittelyä lyhyt kertaus eli käräjätuomarin järkevän päättelyn valossa varman, tahallisen virkarikoksen lyhyt esittely.

Nyt, ennen kuin syytteet on nostettu ja tuomiot annettu, on tietenkin todettava, että kyse on  käräjätuomarin ja Moisalan tapauksessa käytännön kannalta varmoista rikoksista, mutta periaatteessa vain äärimmäisen perustelluista rikosepäilyistä.

Käräjätuomari suostui jo esivalmisteluvaiheessa, ilman järkeviä perusteita siihen, että Moisalan avustama ilmeisen epärehellinen työnantajapuoli, saa yrittää todistella varoituksen ja työsuhteen purun perustelluiksi esittämällä näyttöä vain lastentarhanopettajan työnantajan ohjeiden vastaisesta toiminnasta.

Siis edellyttämättä, että työnantaja todistelisi järkevästi päätellen rehellisellä tavalla eli haastamalla todistajiksi yhden tai useampia lasten vanhempia, joita kohtaan työnantaja oli väittänyt lastentarhanopettajan käyttäytyneen sopimattomasti.

Kyseessä olivat näet ohjeet, jotka koskivat työntekijöiden toimintaa juuri suhteessa lasten vanhempiin, työnantajan tekemän päivähoitolakia rikkovan muutospäätöksen julkistamiseen liittyen. Työnantaja halusi todistella ohjeiden vastaista toimintaa vain hänestä riippuvaisten lastentarhanopettajan nuorten ja kokemattomien työtoverien avulla.

Käräjätuomarin kirjaukset tuomiossa ovat virheellisiä ja valheellisia.

Hän väittää valheellisesti varoituksen perusteen tulleen näytetyksi: Lastentarhanopettaja toimi muka vastoin työnantajan ohjeistusta ja esittää teon perusteluksi työnantajan tarinointia lastentarhanopettajan sopimattomasta kommunikoinnista lasten vanhempien kanssa muutospäätöksen julkistamisen ja varoituksen välisenä aikana.

Työnantaja ei kerro kuitenkaan edes kyseisten lasten vanhempien nimiä.

Edelleen käräjätuomari kirjaa vilpillisesti näytetyksi että lastentarhanopettaja “jatkoi” ohjeiden vastaista toimintaansa varoituksen jälkeen ja viittaa jälleen perusteena tosiasiassa vain työnantajan tarinoihin.

Täysin rutiinimainen, huolellinen käräjäoikeuden tuomion tarkistaminen osoittaa, että työnantaja ei ollut esittänyt näyttöä mistään laillisesta ohjeesta, jota lastentarhanopettaja olisi rikkonut.

Edelleen ilmenee, että käräjätuomari on jättänyt erittäin törkeästi lain kieltoja ja käskyjä rikkoen kahden valaehtoisen todistajan todistuksen lastentarhanopettajan moitteettomasta käytöksestä huomiotta ennen varoitusta tapahtuneissa kohtaamisissa ja antanut merkityksen vain työnantajan tarinoinnille, aivan samasta asiasta.

Sama ilmenee ilmenee tarkistettaessa käräjätuomarin kirjauksia varoituksen ja purun välisestä lastentarhanopettajan toimintaa koskevasta “näytöstä”. Ei  ole lainkaan näyttöä väitetyistä laillisista ohjeista, joita oli muka rikottu ja jotka olisivat olleet voimassa. Listaukset moitittavista teoista eivät perustu muutoinkaan näyttöön vaan edelleen työnantajan tarinointiin.

Näyttöä ei löydy mistään muustakaan lastentarhanopettajan moitittavasta toiminnasta. Näyttöä kiitosten esittämiseksi toki löytyy aika tavalla, esim. ehdotuksista että muutoksesta viestittäisiin nopeammin.

Käräjätuomarien teon törkeyttä ja epärehellisyyttä lisää se, että oikeusjärjestelmän mukainen työntekijän todistustaakkasuoja on murrettu ja kierretty valheellisella “ohjeiden vastainen” -väitteellä.

Käräjätuomarin antama tuomio sisältää näytön, että asianajaja Moisala on toiminut tapauksessa erityisen suunnitelmallisesti ja törkeästi todistusaineistoa vääristellen.

Jos hän tai joku muu haluaa väittää jotain muuta, niin tehtävä on periaatteessa mahdollinen, mutta käytännössä ilmeisen mahdoton.

Väittäjän pitäisi osoittaa käräjäoikeuden tuomiosta, että missä on näyttö sekä varoitusta ja purkua edeltävistä laillisista työnantajan ohjeista, joiden vastaisesti lastentarhanopettaja on muka toiminut tai peräti “jatkanut” toimintaa. Lisäksi pitäisi osoittaa, missä on näyttö mahdollisista sellaisista muista lastentarhanopettajan moitittavista teoista, jotka oikeuttavat purkamaan työsuhteen ilman varoitusta.

Asianajaja Moisalan on aivan varmasti pitänyt tietää, että hän toimii törkeän suunnitelmallisesti, todistusaineistoa vääristellen, koska hän on kokenut asianajaja.

Huomaa että tässä kirjoituksessa ei ole edes yritetty esitellä Moisalan suunnitelmallisesti yhdessä epärehellisen työnantajan kanssa tuottaman vääristelyn koko kuvaa.

Köpenick-yhdistyksessä jäämme kiinnostuneina seuraamaan miten Asianajajaliitto, oikeuskansleri tai muut viranomaiset toimivat nyt kun tämä asia on heille nyt esitelty ja perusteltu.

Uskomme, että on oikeusjärjestelmän laadun paranemiselle eduksi, jos suuri yleisö ja myös vastuullisesti toimiva media osoittavat aitoa kiinnostusta asian etenemisen seuraamiseen.  

Asiassa eniten vahinkoa kärsinyt osapuoli eli lastentarhanopettaja toteaa, että viranomaisten tulee selvittää asia, hän ei aktiivisesti halua ryhtyä tässä epärehellisen asianajajan tapauksessa mihinkään toimiin. Mielestämme lastentarhanopettajan kanta on hyvin perusteltu. Näyttö asianajaja Moisalan rikollisesta toiminnasta on tavattoman selvä, se seisoo käräjäoikeuden tuomiossa.  

Kerromme myöhemmin eri artikkelissa, minkä toisen “palkinnon” asianajaja Moisala on mitä ilmeisimmin voittanut, rikossyytteen lisäksi.

Ovatko juristit tieteen kynnyksellä lojuvia sairaita orpolapsia?

”15:n tieteelliseettisesti alimittaisen juristin tapaus”

Kirjoitusta on päivitetty viimeksi 9.5.2019.

Yhdistyksemme analysoi erään tavallista mutkikkaamman oikeustapauksen.

Tutkimuksemme tärkein johtopäätös on murheellinen.

Suomalaisten juristien ja varsinkaan yleisten tuomioistuinten tuomarien enemmistö ei näytä osaavan arvioida mutkikkaampia oikeustapauksia järkiperäisellä / modernin tieteellisellä tavalla.

Jokainen, siis 100 prosenttia, tapauksessa päätöksentekoon osallistuneista viidestätoista juristista oli kömmähtänyt irrationaaliseen ja samalla puolueelliseen ratkaisuun, vaikka asianmukaisen, oikeaan tulokseen johtavan, huolellisen analyysin tekeminen olisi ollut helppoa ja nopeaa.

Erityisesti virkasuhteisten juristien ehdottomiin velvollisuuksiin kuuluu analysoida tapaukset huolellisesti, aivan erityisen huolellisesti tapauksissa, joissa on syytä epäillä vilppiä, kuten tässä tapauksessa oli aivan poikkeuksellisen selvästi.

Vastuu ilmiön tarkemmasta tutkimisesta ja mahdollisiin kehittämistoimiin ryhtymisestä kuuluu mielestämme opetusministeriölle ja etenkin niille yliopistoille, joissa nyt koulutetaan varsinaisia juristeja.

Oletamme, että tärkein syy on jollakin tavalla oikeustieteellisessä tutkinnossa, se ei ilmeisesti luo riittävää pohjaa tiedepohjaiselle analysointitaidolle ja lujalle ammattietiikalle.

Periaatteessa ilmiön suurin syy voi olla myös monien juristien täydellinen soveltumattomuus järkevää päättelyä vaativiin asiantuntijatehtäviin. Pidämme tätä kuitenkin melko epätodennäköisenä selityksenä.

Realistinen ja ilmeisesti myös valitettavan tosi välitön syy heikkoon laatuun lienee erityisesti tuomarien osalta heikon tieteellisen osaamisen, niukan tieteellisen ja ammattieettisen integriteetin sekä fundamentalismin sävyttämä tahallinen puolueellisuus.

Syitä voi olla toki muuallakin, esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen vanhanaikaisessa toimintakulttuurissa. Jätämme tarkemman analyysin mielellämme päätoimisille tutkijoille.

Oma ehdotuksemme pitkän tähtäimen korjausohjelmaksi on:

Huomattavasti lisää luonnontiedettä tai vähintään luonnontieteen historiaa juristikoulutukseen, jotta Suomi pysyisi vankasti oikeusvaltiona ja jopa kehittyisi paremmaksi.

Hieman kärjistäen esitämme vaatimuksen, että kukaan ei saa saada oikeustieteen maisterin papereita ellei osaa selostaa sujuvasti James Huttonin ja Charles Lyellin eli modernin geologian alkuvaiheiden mestarien tieteellisiä elämäkertoja, mukaan lukien myös heidän juridiikkaan liittyvän taustansa.

Näiden kahden etevän tutkijan saavutukset geologian alalla perustuivat nimenomaan modernin tieteen menetelmään eli ilmiöiden tarkasteluun prosesseina. Ei siis pelkkään asioiden luettelointiin (jota sitäkin toki tarvitaan, vrt C. Linne´ ja A. Werner) tai fundamentalistis-staattiseen uskoon johonkin tarinaan tai yksittäiseen seikkaan, joka sokaisee silmät kokonaisuudelta, totuudelta sekä lain, myös tuomareita ja muita juristeja koskevilta, kielloilta ja käskyiltä.

***

Tässä on linkki analyysimme perustana olevaan oikeustapaukseen. Eli voit testata nyt myös omat hoksottimesi eli arvioida käräjäoikeuden tuomiota erityisesti hovioikeuden näkökulmasta.

Onko käräjätuomarin tuomio hyväksyttävä vai hylättävä? Mitkä ovat käräjätuomarin virheet, jos niitä on?  Entä hovioikeudenneuvosten? Mitä pitäisi tehdä että näin noloja tapauksia ei jatkossa tulisi? Pitäisiko lainvalvojien ryhtyä ripeästi toimenpiteisiin tuomarien ilmeisten ja ilmeisen tahallisten ja törkeiden rikosten suhteen, sillä näyttö näyttää erittäin vankalta?

Meidän tämänhetkinen, perusteltu käsityksemme oikeasta arviosta on linkissä, joka on oikeustapaustiedoston lopussa.

Tilastotietoa: 15:stä juristista 1 on Helsingin käräjäoikeudesta, 4 Helsingin hovioikeudesta, 2 korkeimmasta oikeudesta, 2 oikeuskanslerinvirastosta ja 6 OAJ:n juristiyksiköstä. Olisi tarpeen selvittää jakauma myös valmistumisyliopistojen mukaan. Ennustamme, että Helsingistä valmistuneilla on yliedustus, vaikka tehtäisiin valmistumismääriin ym. perustuvia oikaisuja.

Tutkimuksemme tuotti oheisvahinkoina mielestämme tärkeitä ajatuksia tarjottavaksi ainakin kaikille oikeusvaltiota tärkeinä pitäville kansalaisille, lainvalvojille, oikeuslaitokselle, tuomarijärjestöille, tuomareille sekä OAJ:lle ja Lastentarhanopettajaliitolle, mutta palannemme niihin erikseen myöhemmin. Kaikki tärkeä ei mahdu yhteen kirjoitukseen.

***

Tämä kirjoituksen taustalla ovat merkittäviltä osin emeritus, tieteen mestaripopularisoija Kari Enqvistin useat kirjat ja kirjoitukset, esimerkiksi tämä sekä viime metreillä myös apulaisprofessori Tanja Aitamurron tuore kirjoitus radikaalin läpinäkyvyyden tarpeesta. Heille siis lämmin kiitos!

Aitamurron kirjoituksen innostamina perustimme tämän linkin taakse seurantatiedoston, johon keräämme tietoja, mitä asiassa on tapahtunut.

Yhdistyksemme puheenjohtaja on julkaissut omassa blogissaan kirjoituksen ”Virkatuomarien tuomioiden mukaan kuussa on elämää!”, joka täydentää ja tukee tämän raporttimme viestiä.

Jos haluat jakaa tämän kirjoituksen, niin kopioi linkki mieluiten tästä, koska nuo jakonappulat, jos näkyvätkään, on säädetty tavalla joka saattaa sotkea lähetystä, me emme ole tietotekniikan ihmelapsia..tai vielä mieluummin napauta alla olevaa ja kopioi sen jälkeen otsikkoriviltä se linkki jonka jaat :
https://kopenickyhdistys.wordpress.com/2019/05/03/ovatko-juristit-tieteen-kynnyksella-lojuvia-sairaita-orpolapsia%EF%BB%BF/

Ankkalampi Oy:n Heidi Ruhala on huijannut myös tuomioistuimia

6.3.2019

Eli vuosikymmenen farssi, tragikomedia vai hölmöläisnäytelmä tuomioistuinlaitoksessa

HUOM! Huomatkaa tämän kirjoituksen lukijat, että yhdistyksemme pitää tätä kirjoitustaan jo osin vanhentuneena eli olemme olemme arvioineet aiheena olevaa asiaa tarkemmin ja päätyneet siihen, että ilmiöön liittyvien asioiden vakavuuden ja tärkeyden vuoksi emme pidä enää hyvänä ajatuksena ironian käyttöä aihepiiriin liittyvien ongelmien korjaamisessa. Olemme myös päätyneet aikaisempaa vahvemmin käsitykseen, että erityisesti tuomioistuinten osalta kyse on mitä ilmeisimmin ja ikävä kyllä tahallisista teoista. Heidi Ruhala ei vetänyt pääosaa juristeista nenästä vaan vain käynnisti tietämättään juristien oman ”sopuli”taipumuksen tehdä vakavia virheita, jopa isompana joukkona. Tämä vähentää intoamme leikinlaskuun vielä lisää. Lukemisen arvoinen tämä kirjoitus näillä varauksilla silti on. (Tämä lisäys on tehty 2.4.2019)

Köpenick-yhdistys on palkinnut “köpenickiläinen” -arvonimellä 6.4.2019 alkaen enintään seitsemän tuomaria, joita jo valtakunnallista tunnettuutta saanut huijari, Heidi Ruhala on vetänyt nenästä ja jotka ovat puolueellisesti tukeneet Ruhalan masinoimaa huijausta.

Kaikkien arvonimellä palkittujen ansiot liittyvät oikeustapaukseen, jonka diaarinumero on Helsingin hovioikeudessa S 13/2324.

Tapaus on huikea osoitus arvonimen saajien ylivertaisista ansioista.

Järkevää näyttöä tuomioiden perustaksi eli lastentarhanopettajan väitetystä moitittavasta käyttäytymisestä ennen varoitusta ja purkua ei työnantaja Ruhala esittänyt lainkaan, eikä edes halunnut esittää. Silti tuomarit antoivat väärän tuomion.

Tarkasti sanoen näyttöä oli, että puolueellisesti tuomittu lastentarhanopettaja oli laittanut roskia roskakoriin, mutta vain käräjätuomarin epäillään uskoneen tuon teon olleen moitittava.

Osoituksena palkittujen erinomaisista ansioista on myös, että he olivat keksineet tuomion perustaksi lain, joka oikeuttaa työnantajan määräämään lastentarhanopettajan valehtelemaan ja eväsi “syyttäjällä on todistustaakka” -turvan.

Arvonimen “köpenickiläinen” saajat:

-Helsingin käräjäoikeudesta yksi käräjätuomari, mitalissa pronssiset pidennetyt nenät

-Helsingin hovioikeudesta kolme hovioikeudenneuvosta sekä esittelijä, mitalissa kultaiset pidennetyt nenät

-Korkeimmasta oikeudesta oikeusneuvos ja esittelijä, mitalissa hopeiset pidennetyt nenät

Mitalien värierot johtuvat ansioituneisuuseroista. Käräjätuomari oli yksin kahden ammattitaitoisen huijarin välittömän manipuloinnin kohteena useita kertoja. Näyttö huijattavaksitaipuvaisuusalttiudesta ei hänen osaltaan ole varmuudella samaa tasoa kuin muilla palkituilla.

Hovioikeustuomareilla oli kaikki mahdollinen tieto nähdä, että käräjäoikeuden ratkaisu johtui Ruhalan ja avustajansa huijauksesta, mutta ilmeisesti hovioikeustuomarit todella halusivat seurata Köpenickin pormestarin esimerkkiä.

Korkein oikeus sai tehdä arvion huolimattomammin kuin hovioikeus, mutta oikeusneuvosta ja esittelijää ei voi jättää ilman palkintoa. Huijaus loisti asiakirjoista kirkkaasti.

Myönnettyihin arvonimiin liittyvien ihmisten nimiä ei julkisteta nyt, koska noudatamme lastentarhanopettajien hyvien käytäntöjen henkeä.

Nimet jätetään myös lopullisesti julkistamatta niiden osalta, jotka tekevät itse, omalla nimellään, purkuanomuksen hovioikeuden törkeän puolueellisesta tuomiosta korkeimmalle oikeudelle viimeistään 31.3.2019.

Virheet ovat sallittuja mutta ne pitää myöntää ja virhe korjata mahdollisuuksien mukaan.  Yhdistyksemme puoltaa, että jos virheensä korjaaville tuomareille tulee rikoslain mukaisia seurauksia, niin tuomio on lievin mahdollinen.

Tehokkaasti katuneiden tuomareiden nimien julkistaminen ilman heidän lupaansa on kiellettyä myös mediassa tai somessa.

Koska elämme oikeusvaltiossa, annamme palkituille reilun tilaisuuden kumota myöntämispäätös myös tekemällä nyt se, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoinaan.

Eli kynä, paperia sekä tuomiot esiin. Kirjatkaa lainkohdat, jotka oikeuttivat lisäämään tämän lastentarhanopettajan velvoitteita ja vähentämään hänen oikeuksiaan.

Lisätkää sitten sitaatti niistä oikeuden päätöksissä (myös sivunumero ja rivi) mainituista lastentarhanopettajan moitittavista teoista, jotka osoittavat miten, missä, milloin ja ketä nimettyä lasten vanhempaa/ia kohtaan hän käyttäytyi moitittavasti työnantajan organisaation muutospäätöksen julkistamisen ja varoituksen välisenä aikana sekä kuka valan tehnyt todistaja tuon todistuksen antoi.

Vastaavat tiedot myös varoituksen ja purun välisenä aikana tapahtuneista moitittavista teoista.

Lisätieto, josta lupaamme jopa palkinnon, olisi tarkka osoitus mistä tahansa oikeusvaltiotasoisesti näytetystä lastentarhanopettajan moitittavasta teosta Ruhalan alaisuudessa. Me emme ole löytäneet yhtäkään.

Kirjausten jälkeen nuo tiedot yhdistyksemme puheenjohtajalle, niin kumoamme arvonimipäätöksen kaikkien osalta välittömästi, julkaisemme sen ja pahoittelemme aiheuttamaamme vaivaa.

Yksikin järkiperäisesti hyväksyttävä vastaus riittää.

Yhdistys kunnioittaa ja noudattaa järkiperäistä, julkista, läpinäkyvää, rehellistä, tieteellistyyppistä argumentointia, jonka suhteen arvonimen saajilla on aika tavalla parantamista.

Arvonimen saaneiden nimet julkistetaan huhtikuun alussa.

Lämpimät onnittelut vielä kaikille palkituille!

Hämeenlinnassa 6.3.2019


Köpenick-yhdistys


***

Tämä tähtien välinen teksti on lisätty edellä olevan tekstin täsmennykseksi 14.3.2019:

Järkiperäisesti arvioiden merkitsisi kunnianloukkauksen tapaista, etenkin oikeus- ja hovioikeudenneuvosten ammattitaidon perusteetonta halveksimista, jos väitettäisiin että he eivät tunne useita oikeusvaltion periaatteita ja Suomen lain perustavimpia kieltoja ja käskyjä ja antavat sen vuoksi vain erehdyksessä (puhtaasti tuottamuksellisesti eli vain huolimattomuuttaan) törkeän puolueellisia tuomiota, ellei analyysiin oteta mukaan tunneperäisiä tekijöitä.

Ainakin neuvoksilla on aivan selvästi ollut tunneperäinen halu hyödyttää tiettyä tahoa (tässä: suojella laittomasti aiheellisesti puolueellisuudesta moitittua tuomarikollega/oita) tai rangaista laittomasti osapuolta, jonka he ovat kokeneet arvostelleen epäasiallisesti ja perusteettomasti tuomareita (tässä tapauksessa lastentarhanopettajaa tai tämän avustajaa).

Tieteellinen tieto tukee hyvin vahvasti arviotamme. Tutkimustiedon mukaan hyvinkin lahjakkaat ja ammattitaitoiset ihmiset pystyvät kuvittelemaan toimivansa järkiperäisesti vaikka heitä ohjaa todellisuudessa tunne ja sen taustalle ankkuroitunut virheellinen, pysyvä hahmotus (tässä: epänormaali kuvitelma omasta ja muiden tuomarien rehellisyydestä ja varsinkin erehtymättömyydestä ja tuomarien erehtymättömyyteen kohdistuvan arvostelun moitittavuudesta).

Käytännössä edellä kirjoitettu merkitsee, että ainakin oikeus- ja hovioikeudenneuvosten osalta heidän tekonsa sijoittuvat erittäin suurella todennäköisyydellä peräti RL 40 luvun 7 ja 8 §:ien tarkoittamien tekojen piiriin (virka-aseman väärinkäyttäminen ja törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen, erityisesti hovineuvosten teot sopivat hyvin jälkimmäisenkin piiriin).

Ainoa järkiperäinen keino osoittaa tämä arvio vääräksi, on mielestämme että tuomarit tai joku muu heidän apunaan osoittaa konstailematta ja ripeästi järkiperäisesti arvioiden riittävät vastaukset julkisesti kaikkiin neljään sekä myös viidenteen vapaehtoiseen, jo edellä esittämäämme kysymykseen.

Jos tällaisia vastauksia ei esitetä, on vastuullisten viranomaisten nostettava asianomaisia tuomareita vastaan  syytteet rikoslain tarkoittamista teoista. Mielestämme on järkevää ja humaania nostaa syytteet aikaisintaan 1.4. 2019, jotta asianomaiset ehtivät korjata tekonsa jälkiä siinä määrin kuin nyt on mahdollista. Toisaalta syytteet pitää nostaa/määrätä nostettavaksi viimeistään 5.4.2019, koska asian viivyttämiselle sitä pidemmälle ei ole perusteita.

Jos “järkiminä” olisi ollut päättämässä tuomiosta harhaiseen perustaan tukeutuvan “tunneminän” sijasta, tuomarit olisiva noudattaneet lain kieltoja ja käskyjä ja tuomio olisi ollut lainmukainen.

Aineisto osoittaa kriittiselle ja järkiperäisesti orientoituneelle, “järkiminän” ohjaamalle ammattilaiselle hyvin vähällä vaivannäöllä, että neuvosten antamille päätöksille ei ollut lainkaan! hyväksyttäviä perusteita ja että heidän olisi muutenkin pitänyt ehdottomasti havaita törkeästä puolueellisuudesta varoittavat vaaran merkit.

Oikeusvaltiossa rikoslain soveltamisen perustaksi ei voi ottaa sitä, mitä ihminen itse sanoo, uskoo tai luulee tekonsa motiiveiksi. Perustaksi voi ottaa vain sen mitä asianomaisen on pitänyt tietää sekä mitä hän on tehnyt tai tekemättä jättänyt.

***

Lisätietoja:

Taustamuistio

-Timo Lampinen, Köpenick-yhdistyksen puheenjohtaja, yhteiskuntatieteilijä, VTK, OTK,   timotlampinen@gmail.com puh. 0400 433 724

***

Tämä myöntökirje ja sen taustamuistio ovat tutkimusraportteja, jotka kutsuvat kaikkia rakentavasta kehittämisestä kiinnostuneita mukaan keskusteluun.

Tuomioistuinlaitoksella ja osalla tuomareista on hyvin vaikeita laatuongelmia, mutta haluamme keskustelua niistä ja niiden vähentämisestä ja oikaisemisesta asiapohjaisesti, siis järkiperäisten perusteluiden pohjalta.

Emme hyväksy minkäänlaista vihan lietsontaa tuomareita kohtaan näiden raporttien tuella. Itse asiassa yksi keskeinen tutkimustulos on, että tuomarit lienevät yleensä erittäin rehellisiä, minkä he tietävät itsekin, mihin kytkeytyy silti yksi ilmeisen kiistattomien rikosten keskeinen syy.

Vakavia ongelmia näyttää ilmenevän vasta kun huijari iskee ja tai kun joku tuomarikollega tekee virheen. Tällöin ei virhettä tahdota psykologisten lainalaisuuksien ja toimintakulttuurin ongelmallisten painotusten vuoksi huomata silloinkaan, kun ehdottomasti pitäisi.

Tarvitaan ehdottomasti lisää modernin tieteen paremmaksi ja toimivammaksi todistamaa metodiikkaa ja asennetta, jos halutaan pitää Suomen tuomioistuinlaitos ja lainvalvontajärjestelmäl oikeusvaltiokurssilla tai oikeastaan palauttaa se tähän kurssiin.